Keskiviikkona oli vielä tietämättömissä mihin sitä viikonloppuna menisi tanssikenkiä kuluttamaan. No heitin kysymyksen ilmaan mikä ilta sopisi parhaiten ja perjantaille tuo sitten tupsahti.

Sitten alkikin arpominen minne mennä. Mieli kun seikkaili Kisarannan, Kapakanmäen ja Kallioniemi Korialla. Kisis olis toisaaltaan kanssa mukava. Olis Syke ja M&T, joten varmaan porukkaa riittäisi.No jokin kuitenkin veti tunne Kapiksen suuntaan ja lopulta sitten varmistin itselleni sinne menon jotta starttauksen jälkeen ei sitten itseään löytäisi ihan jostain muualta.

Matka sujui sangen nopsan tuntuisesti, tai ainakin kello tuntui tikittävän vinhaa vauhtia. Ajatus oli niinkuin monasti ennenkin niille ensivalsseille keretä. Ja ehkä vahän aikaisemminkin jos vaikka kahvin olis ensin siemaissut. Mutta mutta, lähtöajoitus taisi sitten olla hiukan viivähtänyt kun kello näytti jo viittä vaille kun tuo keltainen rakennus näkyi vaemmalla pellonkumpareelta. Tiukka käännös sitten parkkipaikalle heti siihen tienvarren puurivistön läheisyyteen. Sitten vain avain ja hiukan rahaa matkaan kaiken varalta. No osan rahoista saikin sitten luovuttaa siinä lippuluukulla. Tällä kertaa jono olikin suhteellisen lyhyt. Sai melkein kävelyvauhtia mennä tasarahan kanssa. Salin puolelle päästessä ensivalssit alkoi jo soimaan, joten kahvittelut sitten unohtui.

Lauteilla tällä kertaa näytti olevan Varjokuva ja FBI-Beat, joista ensimmainen olikin kolmen viikon sisällä jo kolmas kerta. Kävipä tuossa mielessä että miten mahtaa "kuljettaa"...

Nopea katsaus sinne naisten riviin että näkyykö haettavia. Muutama siellä valmistautui kenkineen, joten en aikonut heidän sitomisiaan häiritä. No ennenkokematon nuori daami siellä näytti olevan joten uskaltauduin häntä hakemaan. Siitä ilta sitten lähtikin varsin mukavasti liikkeelle.

Varsin vähänlaisesti tuntui aluksi olevan tanssijoita paikalla, niinkuin niin monasti yleensä alkuun onkin. Silloin on ainakin mukavasti sitä tilaa tanssia, ehkä vähän liiaksikin - ainakin joskus tuntuu siltä.
No aika nopeasti se tyhjä tila illan alussa alkoi täyttymään joten tuo väljyys oli vain väliaikaista. Yllättäin paikalle saapuikin varsin monta "tuttua" tanssitettavaa, joten kiirettä pitäisi jos aikoisi kaikkia hakea. No sattumalle annoin sitten sijaa ja haettavan sitte niiltä sijoilta yritin löytää johon edellinen daami "palautui". Muutamia uusia haettavia sitten tulikin lisää sen ensimmäisen lisäksi.

Eipä sen alun pienellä pelolla ollut sijaa musiikin suhteen, sillä molemmat yhtyeet olivat mielestäni hyvässä vireessä. Ja mikä yllättävää, niin illan aikana tuli useita tangoja ja hitaita valsseja. Joten ei ollut liian rautalankavoittoista, vaan aika hyvässä tasapainossa tuli nopeita ja hitaita. Huonomuistisena paikalle saapuessa mietin että oonkohan nähny noita FBIn soittajia, mutta hetken ihmeteltyäni totesin että noikos ne olikin...

Sitten jossain vaiheessa iltaa ajattelin käydä "käsilaukkuosastolla". Sitä kun tuntuvat monet karsastavan. Palauttaessani hänet takaisin riviin ihmettelin itsekseni että missähän tuo kädessä oleva laukku oli kun en sitä tanssiessa huomannut. Taitolaji on tuo laukun pitäminenkin.

Mutta se mikä tässä paikassa pitää ottaa huomioon niin on lattia. Se on joskus jopa vaarallisen liukas. Monasti kenkä oli menossa eri suuntaan mihin itse oli matkalla. Varsinkin polkan tahdissa on oltava tosi valppaana.

Mukavia taapaamisia ja sattumuksia oli useita illan aikana joita ei pelkällä hymyllä voinut sivuuttaa.

Viimeisten valssien soidessa alkoi jo vatsakin kurnimaan. Varsinkin kun tiesi että eväät oli autossa odottamassa.
No mikäs oli autoon mennessä. Ensin kuiva päitä päälle ja kengät jalasta. Siinä sitten ruisleipää napostelun aloitukseksi ja paluumatkalle lähtö. Ajaessa sitten pikkuhiljaa leipää nakerrellen ja hiukan juomaa. Niin olihan sitte vielä karjalanpiirakoita jälkkäriksi banaania ja kas kumma taisi löytyä suklaatakin hansikaslokerosta. Paluumatka olikin sitten jo kuin varkain lopuillaan. Muutama kurvi ja kotipihalle.  Autosta noustessa kesä tuntui todellakin todelta. Linnut viserteli aika vilkkaasti vaikkakin lämpöä oli vain 6 astetta. Sitten viserryksistä huolimatta sisälle suihkun kautta vällyjen väliin.

Paikalle suhteellisen ajoissa jossa porukkaa mukavasti paikalla hyvissä ajoin ennen tanssien alkua.
Heti alkutahdeista mukaan... ja mitä vielä... kolmannen kerran heti alusta sama mies vie nenän edestä valitsemani daamin???

Poikkeuksellisesti jokainen kappale tuli tanssittua. Joten juomatauot tuli hoideltua vain ohimennen.
Uskaltauduin sitten sinne keskilattiallekin, jota olen aika ahkerasti kiertänyt, kun sinne pyydettiin. Eli tuli kopteroitua jive/fusku ja chacha. Niin ja sitten se melkein mahdottomaksi kokemaakin polkkaakin :) tuli testattua. Vaatinee vielä päivitystä.

Ihania tanssitettaviaa... Paikalla useita ennenkin nähtyjä kasvoja, joten melkein unohtui niiden uusien daamien haku, mielessä kun kävi jotta jos näitä vietäviä ei vähään saakaan saakaan haettavaksi. No kahta uutta sitten taisin hakea, joista toinen melko nuori jonka tyrkkyrivin keulasta sitten pokkasin. Heti aluksi kertoi että ei osaa kyseistä tanssia, mutta heti ekasta askelsarjasta sai kiinni aivan kuin vanha tekijä "VAU" varma nami tulossa :) niin ja sen toisen sitten istumasta yllätin - hän oli valmis :) tanssija.

Eija Katola ja Omega saavat varauksettomat kiitokseni. Pojat sitten vielä lopuksi lauloivat kuorossa lopputanssit. Syksyä odotellessä sitten kesän rientoihin...

Tällä kertaa viikottaista tanssi-iltaa Tanssikrouviin viettämään. Noin 8.n pintaan paikalle saapuessa pihalla yllättävän paljon autoja. Maihtaisiko olla tulossa kovinkin ahdasta? No tuo väkimäärä suuntaan tai toiseen ei juuri ole iltojeni tunnelmaa päässyt latistamaan, joten sisään vain.

Heti aluksi vaikutti olevan melko vähän jos ollenkaan ns. tuttuja tanssitettavia joten satunnaisesti penkiltä pokaten ensimmäiset haut. Uusia daameja hainkin illan aikana melko paljon. Enemmänkin oli aikomus hakea, mutta sitten paikalle oli ilmaantunut useita aikaisemminkin tanssittamiani daameja, joita pariin otteeseen sitten innostuin hakemaan. No niinhän siinä sitten kävi että eihän siinä kaikkia aikomiaan kerenny hakea varsinkin kun starttinopeutta olisi tarvinnut olla enemmän.
Illasta tuli heti alusta asti oikein nautinnollinen ja loppua kohden vain tuntui paranevan. Sen verran herkkiä "tipuset" tuntuivat olevan näin pääsiäisen alla (siis vietävinä). Paitakin tuli sen verran märäksi että jos joku sitä olisi puristelut niin olisi tuntunut jo sukissa asti. Kiitos jälleen miellyttävästä illasta!

Palstalla on paljon noita pongausjuttuja ollut. Henkilökohtaisesti en ole vielä varmasti ketään onnistunut tunnistamaan, johtuen kai hiljaisesta luonteestani ja illan aikana tehdyistä satunnaisista useista hauista. Joten ensi kertaa yritin olla skarppina ko. asian suhteen. Daamien joukossaan kun eräs nimimerkki todennäköisesti saattaisikin olla. Liikoja utelematta hankalaa ja mielenkiintoista tuo bongaus, kunhan tanssilta kerkiäisi. No samoin tiedoin sitten lavalta poistuinkin, eli no pong. Mutta kotiin päästyäni... - oliskohan se ollut se? Eli useammassakin paikassa olemme tainneet tanssia joista ensimmäiset täällä? No tiedä häntä.

Krouville heti alkuillan tahdeista mukaan ja yllättäen samalla eräs samaan aikaan sisääntullut daami :)

Oliko nämä "naamapakit"? Hakurivin etulinjassa oli tanssinhaluisen näköinen nuorehko daami ja ajattelin häntä hakea. Heti haun jälkeen tuli tunne että olinkohan väärä hakija. Tanssi oli heti alusta jäykkää perusaskellusta ja tanssiote vedä-työnnä kisailua. Vaikka yritin tanssin aikana muuttaa otetta joustavammaksi niin daamin vasemman käden olkapäähäni kohdistuvan työntöotteen joustamattomuus antoi ymmärtää olevani varsin epämiellyttävä tanssittaja.
Mielessäni kävi daamin palauttaminen hakuriviin - heti sen tullessa kohdalle tai viimeistään ekan tanssin jälkeen. Mutta kuitenkin ajattelin palauttamisen olevan daamille nolomman tilanteen kuin että hoitaa tanssi "kaavan mukaan" alta pois, mahdollisesti pilaamatta daamin tanssi-iltaa.
Kaipa näitäkin tapauksia on hyvä tulla kohdalle, niin osaa nauttia niistä muista vietävistä sitäkin enemmän.

Tyypilliseen tapaan illasta muodostui taasen erittäin lämminhenkinen ja nautinnollinen niin monien miellyttävien daamien johdosta, vaikka väkimäärästä johtuen tanssi joissakin kohdin toikin mieleen biljardipallona olemisen. Kiitos ja kumarrus!

Näin kevään varjolla on talven jälkeen outo tunne lähteä keskellä päivää tansseihin (lue lämpimän auringon saattelemana) kun aikaisemmin on ollut hämärää. No kiva huomata että kesä on lähestymässä. Se tietää kesälavojen avautumista piakkoin:)

Eipä taaskaan voinut olla Kerholasta poissa. Sen verran viihtyisäksi paikan olen todennut jotta sinne se viikko on mukava lopettaa. Edellisen viikon tapaan ei paikalla liiallista ruuhkaa ollut, joten sai taasen nauttia käytettävästä tilasta paikalla olleiden hyvin mukaansaotettavien daamien, siis viennille;).

Alkuun olin normaalia kankeammassa vireessä. Aivan kuin päällä olisi ollut haarniska, jota kesti monta tanssia kalistella pois. Aikaisemmin moista tunnetta en ole kokenut, kuin ehkä hivenen ensi tanssin alkuvaiheilla juuri tanssipaikalle tullessa (johtuneeko palstalla velloneesta jäykkyyskeskustelusta?). Laskeva auringon paiste verhojen välistä suoraan silmät sokaisten varmaankin lopulta sulatti tuon haarniskan. Joten askeleet tuntuivat pikkuhiljaa sujuvan. Ja illasta muodostui Kerholan tapaan jälleen miellyttävän lämmin ja tunnelmallinen, josta jälleen kaunis kiitos illan daameille.

Orkesterin saapuessa viimeiselle setille oli taasen valjakot tuhkimoille olleet etuajassa. Niin se vaan uusien kenkien vaihto aikaisemmin taisi olla onnistunut valinta?