Satulinnaan paikalle saavuin suhteelisen ajoissa n.20.40. Pihalla oli useita asuntoautoja puettuna valmiina yöpymiselle. Keski-ikä taisi olla "johkin" verran korkeampi kuin aikaisemmilla käynneilläni, joka toi lattialla ollessa oman huomioimistarpeen. Paikalla tuntui olevan paljon pareja, jotka käyvät harvemmin tansseissa. Myös moni hakemistani daameista käynyt harvakseltaan tansseissa. Hyvin olivat tanssitaitonsa säilyttäneet, mutta niinhän se taitaa olla että minkä nuorempana oppii, sen vanhempana taitaa. Nuoria paikalla muuten melko vähän.

Että tämäkin piti kokea. Meinaan makeimpiin kuuluvat hitaat valssit erään daamin kanssa, kun joustoissa polvet viistivät suurinpiirtein rattianrajaa ja sieltä päkiöille. En tiedä miltä se ulkopuolisille mahtoi näyttää, mutta tunne oli - sanoisinko mieletön. Ne valssit tuntui muuallakin kuin pohkeissa ;=)

"Kohtalokas tango". Erään viehättävän daamin kanssa kun olin juuri painumassa hurmion rajamaille, niin eikös jonkun toisen parin jalka työnnetty jalkojeni väliin takaoikealta. (onneksi menosuunta eteenpäin) Arvata vain saattaa mitä siitä voi seurata. - No nolo tilanne josta toivottavasti suurempia traumoja ei jäänyt kenellekään. Meinaan tasapainohan siinä meni ja totaalisen kaatumisen välttämiseksi vaistomaisesti otin tiukan halausotten daamin vartalosta, ja siinä sitten valuin vartaloa pitkin alas polvilleni etukenoon. Enää ei ollutkaan poski poskea vasten... No siitä sitten äkkiä ylös ja eikö tuo vyön solkikin noustessa sitten tainnut kaapata hameenhelmasta... huhhuh, äkkiä ote ja menoksi.

Uusia tanssilajejakin tuli sitten koettua naistenhaun aikana. Ekat cha-cha-chaat (siis oikealla askelikolla) alkukankeuden vallitessa molempien kappaleiden aikana. Tuntui että tilaa olisi ollut huomattavasti vähemmän kuin edellisen tanssin aikana. Johtui varmaankin siitä kun ajatusten piti pääasiallisesti olla jaloissa, joten sitten itse vientiin rahkeet taisivat olla hiukan vähissä. Mutta iloisin mielin siitä selvittiin joten uskaltanen kokeilla jatkossakin.

Myös jive tuli koettua lavalla (vahingossa:)), kun epähuomiossa vein daamin keskilattialle. Yleensä kun sen olen ns. foksina mennyt, niin nyt alkutahdeissa en päässytkään luontevasti normaaliin vientiasentoon johtuen jostakin keskustelustamme ja ote oli jäänyt liian avoimeksi, jolla annoin "väärän" impulssin. Siinä sitten tahtiin hytkyen seurasin daamin perusaskeleen, josta sitten pääsin "kyytiin" ja ohjaksiin. Tosin muutamissa kohdissa jäin vain seuraamaan daamin menoa (taasen joutuivat pään ja jalkojen yhteistoiminta koetukselle), mutta eikös lattareissa kuulukin katsella daamia ;). Daamin kärsivällisyydestä kiitollisena (malttoi startata jalkojani). Mukavaa oli, jospa tätäkin jatkossa näin.

Kotiin päästyäni jalat olivat melko puhki, varsinkin pohkeet. Tuntui sellainen jomotus että olisi tulossa jokin kramppi tai suonenveto mikä lie. Mikähän moiseen voisi auttaa? Jonkinlaista ennaltaehkäsevä tankkausta varmaan pitäsi kokeilla?

Kaikenkaikkiaan 5 tuntisen illasta josta 6 kpl huilia, muodostui muistorikas reissu. Kiitos illan daamien. Niin ja olihan illan orkesteritkin Souvarit ja Pekkaniskan pojat laadukkaita ja volyymit sopivan alhaalla.