Näin kevään varjolla on talven jälkeen outo tunne lähteä keskellä päivää tansseihin (lue lämpimän auringon saattelemana) kun aikaisemmin on ollut hämärää. No kiva huomata että kesä on lähestymässä. Se tietää kesälavojen avautumista piakkoin:)

Eipä taaskaan voinut olla Kerholasta poissa. Sen verran viihtyisäksi paikan olen todennut jotta sinne se viikko on mukava lopettaa. Edellisen viikon tapaan ei paikalla liiallista ruuhkaa ollut, joten sai taasen nauttia käytettävästä tilasta paikalla olleiden hyvin mukaansaotettavien daamien, siis viennille;).

Alkuun olin normaalia kankeammassa vireessä. Aivan kuin päällä olisi ollut haarniska, jota kesti monta tanssia kalistella pois. Aikaisemmin moista tunnetta en ole kokenut, kuin ehkä hivenen ensi tanssin alkuvaiheilla juuri tanssipaikalle tullessa (johtuneeko palstalla velloneesta jäykkyyskeskustelusta?). Laskeva auringon paiste verhojen välistä suoraan silmät sokaisten varmaankin lopulta sulatti tuon haarniskan. Joten askeleet tuntuivat pikkuhiljaa sujuvan. Ja illasta muodostui Kerholan tapaan jälleen miellyttävän lämmin ja tunnelmallinen, josta jälleen kaunis kiitos illan daameille.

Orkesterin saapuessa viimeiselle setille oli taasen valjakot tuhkimoille olleet etuajassa. Niin se vaan uusien kenkien vaihto aikaisemmin taisi olla onnistunut valinta?